Suomessa ja Virossa kasvaa harmaaleppää (Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa).

Harmaalepän sydän- ja pintapuu ovat samanvärisiä. Puuaine on punertavanvalkoista ja hieman vaaleampaa kuin tervalepällä. Väriin vaikuttaa olennaisesti puun kaatoajankohta, kasvupaikka ja kuivatus. Tervaleppä on punertavanruskeaa. Myös tervalepän pinta- ja sydänpuu ovat samanvärisiä ja sen vuosilustot erottuvat vain heikosti. Puun kaatoajankohta vaikuttaa tervalepän värin voimakkuuteen. Molemmat leppälajimme lahoavat tuoreena helposti, mutta kuivattuna ne ovat kestäviä. Erityisesti tervalepän kestävyys vedessä on mainittavaa. (Keinänen ja Tahvanainen 1995).

Harmaalepän puuaine on suorasyistä, pehmeää ja haurasta. (Keinänen ja Tahvanainen 1995). Tervalepän puuaine on suorasyistä ja tasalaatuista (Fagerstedt ym. 2004). Molempien leppälajien työstäminen on helppoa ja höyläämällä niihin saadaan sileä pinta.

Leppää käytetään sisustuksiin, paneeleihin ja huonekaluihin. Leppää käytetään myös koriste- ja käyttöesineissä sekä soitinten valmistuksessa. Se soveltuu hyvin myös saunan laudepuuksi, ja lämminsävyinen tervaleppäpaneeli on erittäin suosittu sisäverhouslauta. Tervaleppä soveltuu myös hyvin lahonkestävyyttä vaativiin vesirakenteisiin. Hapettomissa oloissa sen lahonkestävyys on tuhansia vuosia. (Keinänen ja Tahvanainen 1995.)

TAIDETEOLLINEN KORKEAKOULU, Virtuaaliyliopisto (www.uiah.fi.virtu/ materiaalit/puuteknologia/4-07-leppa.html)